Uhanalaisuuden arvioiminen

Uhanalaisuusarviointi on lajien häviämisriskin arviointi. Yhdessä lajien esiintymispaikkatiedon kanssa uhanalaisuusarviointi antaa tarvittavaa tietopohjaa priorisoida, suunnitella ja toteuttaa lajien ja niiden elinympäristöjen suojelutoimia paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Uhanalaisuusarvioinnin ensisijainen tarkoitus on antaa mahdollisimman kattava ja ajantasainen kuva Suomessa elävien lajien häviämisriskistä ja lajiston tilasta laajemmin. Lisäksi toistuvat uhanalaisuusarvioinnit antavat mahdollisuuden tarkastella uhanalaistumiskehityksessä tapahtuneita muutoksia, mikä edelleen lisää tulosten käyttöarvoa.

Tässä Suomen lajiston viidennessä uhanalaisuusarvioinnissa noudatetaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokittelua ja kriteereitä sekä niihin liittyvää soveltamisohjetta. IUCN:n uhanalaisuusarviointi on yhdenmukainen menetelmä, jonka avulla voidaan luokitella lajien häviämisriskiä ja uhanalaisuutta. Menetelmän kehittelyvaiheessa käydyn laajamittaisen keskustelun ja testaamisen perusteella se soveltuu käytettäväksi useimpiin eliöryhmiin. IUCN:n luokitusmenetelmä suunniteltiin alun perin tunnistamaan ja luokittelemaan maailmanlaajuisella tasolla häviämisvaarassa olevat eliölajit. Luokittelua voidaan soveltaa myös alueellisella tasolla.

Uhanalaisia ovat kaikki äärimmäisen uhanalaisiksi (CR), erittäin uhanalaisiksi (EN) ja vaarantuneiksi (VU) luokitellut lajit. Sijoittaminen uhanalaisten lajien luokkiin perustuu määrällisiin kriteereihin, jotka on suunniteltu kuvastamaan eriasteista häviämisriskiä. Luokkaa silmälläpidettävät (NT) käytetään lajeille, jotka arvioitaessa eivät aivan täytä uhanalaisuuden kriteerejä, mutta ovat sitä lähellä. Puutteellisesti tunnetuiksi (DD) luokitellaan lajit, joista tiedetään niin vähän, ettei niiden häviämisriskiä pystytä arvioimaan vaan kaikki luokat elinvoimaisista (LC) äärimmäisen uhanalaisiin (CR) ovat mahdollisia. Niihin tulisi suhtautua samoin kuin uhanalaisiksi määriteltyihin, ainakin siihen saakka, kunnes niiden häviämisriski kyetään arvioimaan.

Luokkia sukupuuttoon kuolleet (EX) ja luonnosta hävinneet (EW) voi alueellisissa uhanalaisuusarvioinneissa käyttää vain silloin, kun hävinnyt laji on ollut tarkasteltavalle alueelle kotoperäinen. Luokkia ei ole arvioinnissa käytetty, koska Suomesta ei tiedetä hävinneen yhtään varmuudella kotoperäistä (esiintyy ainoastaan Suomessa) lajia tai alempaa taksonia. Luokittelussa mukana olevat, mutta arvioinnin ulkopuolelle jätetyt lajit, joiden häviämisriskiä ei ole yritettykään arvioida, ovat luokissa arvioimatta jääneet (NE) tai arviointiin soveltumattomat (NA).

Uhanalaisuusarvioinnissa on käytössä viisi kriteeriä, joiden perusteella arviointiin valittu laji määritellään kuuluvaksi johonkin uhanalaisuusluokista. Jos yhdenkään kriteerin uhanalaisten luokkien (VU–CR) ehdot eivät täyty, laji on silmälläpidettävä (NT) tai elinvoimainen (LC). Jos arviointi ei yrityksestä huolimatta johda mihinkään selvään luokkaan, voi laji olla puutteellisesti tunnettu (DD). Kriteereissä tarkastellaan lajin populaatioita ja niiden kehitystä suhteessa lajin elinkiertoon (sukupolven pituuteen). Kriteerit sisältävät myös alakriteereitä, joita käytetään tarkentamaan luokittelua ja sen perusteita.

Uhanalaisuusarvioinnin kohteena ovat Suomessa luonnonvaraisina ja luontaisella levinneisyysalueellaan elävät lajit. Vieraslajeihin ja Suomessa vain satunnaisesti tai vakiintumattomina tavattaviin lajeihin arviointikriteerejä ei voi soveltaa.